SAAMELAISUUS ELÄÄ KAUPUNGISSAKIN

(10-11.9.1999)
Keskellä Helsinkiä, Kallion kaupunginosassa vietettiin saamelaistapahtumaa teemalla "City-Sámit searvvi 2000-jietna - City-Sámit -yhdistyksen 2000-ääni". Pääkaupunkiseudun saamelaisten yhdistys tarjosi jäsenilleen ja muille kiinnostuneille kaksipäiväisen taide- ja keskustelufoorumin, jonka aikana koettiin useita tasokkaita esityksiä ja määriteltiin saamelaisuutta paneelikeskustelun puitteissa.

Viikonlopun tapahtumassa City-Sámit toi juhlakansan eteen saamelaistaiteilijoista kolttasaamelaisen leuttien taitajana tunnetun Tiina Sanilan, ruotsinsaamelaisen ohjaaja-näyttelijä Åsa Simman sekä tamperelaisen Vilddas-yhtyeen.
Karigasniemeläinen Káre-Márja Haimi esitteli perinteistä saamelaista käsityötä.

11-VUOTIAS VAIKUTTAJA

City-Sámit -yhdistys täyttää tänä syksynä 11 vuotta. Se on toiminta-aikanaan kasvanut 130 jäsenen yhdistykseksi. Yhdistyksen yhtenä tehtävänä on näinä vuosina ollut pitää yllä saamelaista kulttuuria ja järjestää tapahtumia, joissa etelän saamelaiset voivat tavata toisiaan. Toisaalta Etelä-Suomen saamelaiset ovat koko Saamen kansan tärkeä ikkuna maailmalle ja vaikutuskanava suomalaisten päättäjien suuntaan. Citysaamelaisten kotiseutu on myös päättäjien pelikenttää. Siksi he ovat vähemmistöpoliittisesti keskeisessä asemassa.

MITEN SAAMELAISUUTTA MÄÄRITELLÄÄN?

Vuosituhannen viimeisessä suurtapahtumassaan pääkaupunkiseudun saamelaiset halusivat nostaa esiin tutun kysymyksen: kuka on saamelainen. Tutkija Maritta Stoor kertoi etnisen ryhmän määrittelylle olevan erilaisia näkökulmia, henkilön tai kansan oma määritelmä itsestään sekä ulkopuolisten henkilöiden tai kansojen määritelmät muista.

Me ja muut -ajattelu on ihmisille ja kansoille luontainen identiteetin määrittämisen metodi. Kulttuurien välillä tällaista rajanvetoa tarvitaan, jotta ne tunnistavat omat ja toistensa erityispiirteet. Toisaalta rajanveto voi muuttua negatiiviseksi, mikäli toinen ryhmä koetaan uhkaksi omalle etnisyydelle.

City-Sámitin puheenjohtajana 11 vuotta toimineen Hans Morottajan mielestä on tärkeää, että etninen ryhmä saa itse määritellä itsensä. Ulkopuolisten luomia käsityksiä on vaikea soveltaa kansan omaan todellisuuteen.

Saamelaskäräjien varapuheenjohtaja Irja Seurujärvi-Kari totesi, että saamelaiskysymys on ymmärretty yleisesti väärin koskettamaan yksittäisiä henkilöitä. Saamelaiskeskustelun tarkoitus on määrittää, miten Saamen kansa ryhmänä eroaa suomalaisista. Raja on voitava vetää johonkin kohtaan, jotta saamelaislaki saadaan toimivaksi. "Sotatilaa" ei ole ollut tarkoitus julistaa eikä nähdä muut paikalliset vihollisina, sillä viholliset ovat paremminkin muualla.

Ruotsin saamelaiskäräjien alkutaipaleella tapahtui yllättävä ilmiö: vaaliluetteloon ilmoittautui hakijoiksi yllättävä määrä tunnettuja ruotsalaisia henkilöitä, jopa pop-tähtiä. Yllättäen monet halusivat olla saamelaisia, vaikka aiemmin pohjoisista juurista oli vaiettu. Saamelaisrekisteriin hyväksyttiin henkilöitä, jotka eivät etnisesti ole saamelaisia, mutta joiden tilannetta ei tuolloin ehditty ja ymmärretty tutkia. Tämä ei välttämättä ole positiivista, vaikka jäseninä nyt olisivatkin tunnetut henkilöt. Vaaleissa saavat äänestää monet sellaiset, joilla ei ole saamelaisuuteen etnisiä siteitä.

OMAN IDENTITEETIN VAHVISTAMINEN TÄRKEÄÄ

Seurauksena saamelaisuuden viimeaikaisesta "etnisestä renessanssista" ja saamelaisuuden uudelleenmäärittelystä on saamelaisten keskuudessa ollut havaittavissa oman etnisyyden vähättelyä. Saamea taitamaton henkilö saattaa kokea olevansa huonompi saamelainen suhteessa muihin, koska ei taida kieltä. Paneelissa mukana olleiden mielestä merkitsevää on henkilön identiteetin kannalta se, tunteeko hän itsensä saamelaiseksi, eivät mitattavissa olevat ulkoiset kriteerit.

Seurujärvi-Kari toivoo, että nyt käytävä saamelaiskeskustelu saataisiin pidettyä asiallisena ja ettei kaiken keskellä unohdettaisi asian ydintä eli saamelaista kulttuuria ja kansaa. Saamelaisuuden vahvoja ja positiivisia piirteitä on osattava yhdessä nostaa esille. On siis uskallettava reilusti olla saamelainen ja antaa myös muille arvostusta, ennen kaikkea oman ryhmän sisällä, jotta ryhmä vahvistuu.

Nykyisin Helsingissä asuva Åsa Simma mielestä saamelaisuutta on kulttuurin, symbolien, maailmankuvan ja uskonnon syvä tuntemus. Myös hänen mukaansa on tärkeää tuoda esille saamelaisen kulttuurin myönteisiä elementtejä ja siten vahvistaa kansan etnistä identiteettiä. Saamelaisten vanha uskonto, joka perustuu käsitykseen luonnon pyhyydestä, näkyy edelleen saamelaisten maailmankatsomuksessa. Tämä perinteiden ja maailmankuvan erilaisuus tekee saamelaisuudesta ja saamelaisista vahvoja suhteessa valtaväestöön.

TÄRKEÄ ASEMA

Etelässä asuvat saamelaiset tuntevat olevansa aivan yhtä saamelaisia kuin pohjoisessa asuvat. He haluavat olla vaikuttamassa kansansa asemaan ja tulevaisuuteen, ja heidän juurensa ovat syvällä saamelaisuuden alkulähteillä. Heidän erityisasemaansa ei pidä unohtaa: pääkaupunkiseudun saamelaiset ovat Saamen kansan etujoukkona Suomen kiinnostaessa ja vaikuttaessa yhä voimakkaammin Euroopassa ja maailmalla.

Kati Uusi-Rauva

Kulttuuriantropologi, uusmediatuottaja

 

Takaisin etusivulle Etusivulle
Yhdistyksen logo
Arkistoon Paluu arkistoon