CITYSAAMELAISTEN ETNISYYS

Kati Uusi-Rauva, FK, Helsinki

 

Citysaamelaisia eli Suur-Helsingin seudulla asuvia saamelaisia on noin 450 henkilöä. Sekä suurkaupungin mittakaavassa että alueella asuvien muiden etnisten vähemmistöjen joukossa ryhmä on pieni, mutta Suomen saamelaisille, joita on yhteensä 8 000, he ovat merkittävä ulkosaamelainen ryhmä. Myös suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta citysaamelaiset ovat oma, erityinen ryhmänsä, sillä he ovat harvinainen kansallinen urbaani vähemmistö, jota ei lähtökohdiltaan voida verrata maan ulkopuolelta tulleisiin, pääkaupunkiseudulla asuviin etnisiin ryhmittymiin.

 

Etnisyyden (<kr. ethnos; engl. ethnicity) käsite on ollut tutkimuskäytössä vain kolmisenkymmentä vuotta ja se on käsitteenä epäselvä ja osin myös vakiintumaton. Arkijärjellä ajateltuna etnisyys merkitsee tietyn ryhmän niitä ominaispiirteitä, jotka erottavat sen muista vastaavista ryhmistä. Usein sitä käytetään myös virheellisesti merkitsemään kulttuurista vähemmistöä. Etnisyys ei kuitenkaan viittaa pelkästään vähemmistöihin, vaan voi määrittää myös niitä kulttuureja, jotka ovat enemmistöasemassa. Etnisiksi yhteisöiksi on käsitetty myös mm. joissakin kulttuuriantropologian tutkimuksissa sellaiset paikalliset, perinteistä elämäntapaa edustavat yhteisöt, joiden elintavoista, materiaalisesta kulttuurista tms. löytyy vain vähän muuttuvia elementtejä tai joista ei ole löydettävissä voimakasta muiden kulttuurien vaikutusta. Mielestäni tämäkin käsitys on virheellinen, sillä mikään kulttuuri ei ole milloinkaan ollut täysin muuttumaton tai eristyksissä vaikutteilta. Mielestäni etnisyys on sitä, että jokin ryhmä tai yhteisö jollakin kulttuurisella tavalla poikkeaa muista ympäröivistä ryhmistä. Se on siis kulttuurista ominaislaatua.

 

Ylläoleva määritelmä ei kuitenkaan selkiytä etnisyyden kokonaisuutta yksityiskohtaisesti. Kulttuuriantropologi Anja Nygren on määritellyt etnisyyden koostuvaksi viidestä osatekijästä, joiden merkitys ryhmästä riippuen vaihtelee. Selvitän seuraavassa kaavion avulla vuosina 1995 ja 1996 tekemääni tutkimusta citysaamelaisten etnisyydestä.

YHTEINEN ALKUPERÄ

YHTEINEN ETNINEN

KULTTUURI ETNISYYS RYHMÄIDENTITEETTI

ETNINEN ERILLISRYHMÄLÄISYYS

INTERAKTIO SUHTEESSA MUIHIN

 

Kuva: Anja Nygrenin määrittelemät etnisyyden kriteerit

 

Etnisyyden keskeisin elementti on yhteinen alkuperä. Citysaamelaiset jakavat saamelaisten yhteisen alkuperän, sekä biologisen että historiallisen. Näin on varsinkin niiden kohdalla, jotka ovat kotoisin Saamenmaasta ja joiden molemmat vanhemmat ovat saamelaisia. Silloin saamelainen alkuperä on luonnollinen osa identiteettiä, jota ei tarvitse pohdiskella ja valita. Niille citysaamelaisille, jotka ovat syntyneet Saamenmaan ulkopuolella ja joiden vanhemmista yleensä vain toinen on saamelainen, yhteisen alkuperän ajatus on symbolisemmalla tasolla. He ovat kasvaneet suomalaisessa ympäristössä ja täten edustavat myös suomalaista alkuperää. Yhteisen alkuperän merkkejä citysaamelaisille ovat esim. kotiseutualue Saamenmaa, saamelaisten etninen, perinteinen elämäntapa ja saamelaisten kolonialismin läpitunkema historia. Nämä merkit yhdistävät Saamen kansaa - myös Helsingissä.

 

Yhteinen kulttuuri on konkreettinen esimerkki ryhmän ominaislaadusta sekä ryhmän jäsenille itselleen että ryhmän ulkopuolisille. Citysaamelaisille saamelaisen kulttuurin ominaislaatu - ja siihen liittyvät yksittäiset merkit, kuten poroelinkeino, joiku, puku - elää lähinnä symbolitasolla, mutta omia urbaanisaamelaisia kulttuuripiirteitäkin on syntynyt, varsinkin City-Sámit -yhdistyksen puitteissa, jossa toimii noin 80 saamelaisjäsentä. Citysaamelaisia piirteitä ovat mm. vuotuiset, kaikille pääkaupunkiseudun saamelaisille avoimet juhlat sekä innokas saamelaisuuden ylläpito ja tutkiminen mm. kirjallisuuden avulla.

 

Kieltä ei pidä unohtaa yhteisen kulttuurin merkkinä ja monet citysaamelaiset pyrkivätkin pitämään kielitaitoaan yllä puhumalla ja opiskelemalla sitä. Yhdistyksen toimintaan osaa ottaessani havaitsin, että keskustelu täytyi usein kääntää suomeksi, sillä joukossa oli mukana henkilöitä, jotka eivät osanneet saamea riittävästi tai lainkaan. Saamenmaasta muuttaneet henkilöt usein puhuivat sujuvasti kieltä tai ainakin ymmärsivät puhuttua saamea. Ns. "toisen polven" saamelaiset eli etelässä syntyneet taas eivät osanneet saamea. Kielen keskeinen merkitys etniselle identiteetille on kuitenkin kiistaton. Eräs haastateltavani jopa totesi, ettei hän voi hankkia itselleen saamenpukua, sillä hän ei osaa saamea.

 

Citysaamelaisten ja erityisesti heidän yhdistyksensä toimintaa leimaa myös voimakas etnis-poliittinen luonne, joka on nykyään yleensäkin saamelaisuudelle ominaista. Citysaamelainen toiminta keskittyy sekä oman ryhmän jäsenien etnisen identiteetin vahvistamiseen että ulkopuolisille ryhmille suunnattuun tiedotustyöhön.

 

Etninen ryhmäidentiteetti on edellytys sille, että etninen yhteisö voi muodostua. Citysaamelaisten kohdalla ei voi mielestäni varsinaisesti puhua etnisestä yhteisöstä, sillä kaikki alueen saamelaiset eivät suinkaan osallistu yhteiseen toimintaan tai pidä yhteyttä muihin saamelaisiin. He eivät myöskään tunnusta olevan olemassa erityistä citysaamelaista "me-henkeä", vaan ennemminkin samaistuvat koko Saamen kansaan. Citysaamelaiset ovat etninen ryhmä, jolla ei ole selkiytynyttä sisäistä struktuuria. Yhdistyksen piirissä on löydettävissä ryhmäidentiteetti, joka syntyy yksilöiden voimakkaiden yksilöidentiteettien pohjalta. Yhdistystoiminta ei kuitenkaan tavoita läheskään kaikkia Helsingin seudun saamelaisia. Jotkut haastateltavistani totesivat, etteivät ole kiinnostuneita yhdistystoiminnasta, sillä heillä on omat "kanavansa" saamelaisuuteen.

 

Etnisyyden ei tarvitse täyttää kaikkia tässä esiteltäviä kriteerejä. Etnisyydestä puhutaan jo silloin kun yhteisen alkuperän kriteeri yhdistyy yhteen lopuista elementeistä. Esimerkiksi ryhmää, jolla tunnistettava yhteinen alkuperä ja he siten tuntevat yhteenkuuluvuutta ja siten myös kokevat olevansa muista ryhmistä erillinen (etninen ryhmäidentiteetti), voidaan sitä tietyin varauksin pitää etnisenä ryhmänä. Näin ollen citysaamelaisia, vaikkei heillä olekaan erityistä citysaamelaista me-henkeä, voidaan pitää etnisenä ryhmänä. Mutta toisaalta juuri sen takia heitä ei voida pitää selkeänä yhteisönä.

 

Vuonna 1969 julkaistua Fredrik Barthin toimittamaa artikkeliteosta "Ethnic Groups and Boundaries" ja erityisesti Barthin kirjoittamaa teoksen johdantoa pidetään etnisyystutkimuksen läpimurtona. Johdannossaan Barth korostaa etnisten ryhmien välisten rajojen merkitystä etnisyyden keskeisenä kriteerinä. Pääajatus on, että etnisten ryhmien sisältö saattaa muuttua, mutta erillisiä ryhmiä niistä tekevät niiden välillä säilyvät rajat. Myöhempi tutkimuskin tunnustaa rajojen osuuden huomattavaksi osaksi etnisyyden konseptin teoreettista muodostusta. Mm. Nygren sisällyttää etnisten ryhmien rajat etnisen interaktion käsitteeseen. Etninen interaktio on laajempi käsite kuin Barthin etniset rajat. Interaktio tapahtuu 1) etnisen ryhmän jäsenten välillä ja 2) eri ryhmien välillä.

 

Citysaamelaiset pitävät yhteyksiä sekä oman ryhmänsä sisällä että sukulaisiinsa Saamenmaassa ja muualla. Perinteisesti sukulaisuussuhteiden keskeinen merkitys onkin saamelaisuudelle tärkeä piirre. Toisaalta yhdistystoiminta on selkeä ja konkreettinen ryhmän ulkoisen ja sisäisen interaktion kenttä: yhdistys on tiiviissä yhteydessä jäseniinsä mm. jäsenkirjeiden avulla, mutta se pitää yhteyksiä myös muihin saamelaisyhdistyksiin kansallisesti ja kansainvälisesti. Lisäksi se toimii yhteiskunnassa saamelaisuuden puolestapuhujana. Yhdistyksen sisällä tapahtuu myös etnisten rajojen määrittelyä: joidenkin jäsenten saamelainen alkuperä on kyseenalaistettu ja tämä on johtanut pohdintoihin citysaamelaisuuden olemuksesta. Saamelaisuuden jatkuvaa määrittelyä tapahtuu myös pohjoisen ja etelän saamelaisten välillä, sillä usein pohjoisessa elävät saamelaiset saattavat pitää citysaamelaisia "vähemmän" saamelaisina heidän asuinpaikkansa vuoksi.

 

Citysaamelaiset ovat muista erottuva, erillinen etninen ryhmä. Erillisryhmäläisyys syntyy silloin, kun 1) ryhmä itse pitää itseään erityisenä ja muista poikkeavana ja 2) myös muut legitimoivat eli tunnustavat ko. ryhmän erityisyyden. Citysaamelaiset ovat suomalaisista tietyissä piirteissä poikkeava ryhmä ja vähemmistö. Vähemmistöstatuksen ei tarvitse mielestäni kuitenkaan olla negatiivinen ilmiö citysaamelaisten tapauksessa. Heidän kohdallaan keskeisellä vähemmistö-enemmistö -asetelmalla on saamelaista kulttuuria säilyttävä voima. Toisaalta 1990-luvun Suomessa on yhä enenevässä määrin hyväksyttyä kuulua vähemmistöön ja tämä on auttanut citysaamelaistenkin asemaa ja helpottanut heidän pyrkimyksiään ylläpitää saamelaisuutta sille perinteisesti vieraassa ympäristössä.

 

Helsingin seudun saamelaiset elävät kahden kulttuurin jäseninä, saamelaisen ja suomalaisen. He ovat kaukana kotiseutualueestaan suomalaisen yhteiskunnan pääkallopaikalla. Heidän ympäristönsä on monikulttuurinen. Nämä seikat korostavat saamelaisen kulttuurin ja perinteen vahvaa symbolista merkitystä, sillä luonnollista fyysistä ja henkistä jatkumoa suurkaupunki ei saamelaiskulttuurille tarjoa. Citysaamelaisten itse itsestään käyttämä nimityskin sisältää nämä kaksi kulttuurista komponenttia, kaupungin ja oman etnisyyden.

 

 

Takaisin etusivulle
Yhdistyksen logo