5. ANALYYSI JA TULOKSET
5.1. Kyselyyn vastanneiden yleiset piirteet
Kyselyyn vastanneiden joukossa oli naisia 20 ja miehiä 18, eli suunnilleen yhtä paljon. Ikäryhmittäin ja syntymäpaikan mukaan vastaajat jakautuvat seuraavasti:
TAULUKKO 1: VASTAAJAT IÄN JA SYNTYMÄPAIKAN MUKAAN
Ikä Saamenmaa Lappi tai Oulu
Etelä-Suomi Yhteensä -20 - 2 3 5 21-30 4 1 3 8 31-40 8 1 4 13 41-50 5 2 2 9 yli 51 2 1 - 3 ei tietoa 1 - - 1 Yhteensä 20 7 12 39 Kuten taulukosta 1 näkyy, parhaiten edustettuina aineistossa ovat nuoret aikuiset sekä keski-ikäiset pääkaupunkisaamelaiset. Nuoria, alle 20-vuotiaita, kyselyyn osallistui viisi. Mielestäni lukumäärä on hyvä, koska heidän ikäisilleen kiinnostus omiin juurin ei liene (vielä) ajankohtaista. Silmiinpistävää sen sijaan on, että yli 50-vuotiaita vastaajien joukossa oli vain 3. Tämä johtuu käsittääkseni pitkälti siitä, että kyselyn aihe on heille liian arkaluontoinen, koska he kuuluvat sukupolveen, jonka nuoruudessa saamelaisuus oli vielä hävettävä asia. Tämän seurauksena he ovat etelään muuttamisen myötä halunneet unohtaa oman saamelaisuutensa. Tästä kertoo erään etelässä syntyneen 31-40-vuotiaiden ryhmään kuuluvan naisen vastaus kysymykseen "Mitä ymmärrät saamelaisuudella?":
Vanhempani tai sukulaiseni eivät ole kummemmin --- puhuneet saamelaisuudesta koskaan. Ainoastaan siitä, että isomummini oli kotoisin Lapista. Hän ei koskaan puhunut siitä, vaikka nuorempana olin hänen kanssaan yhteydessä useastikin täällä Helsingissä.
Vasta saamelaisuusliikkeen nousun myötä, joka tapahtui varsinaisesti 1970-luvulla, tilanne on muuttunut. Aiempi häpeä saamelaisuudesta etenkin julkisissa yhteyksissä on muuttunut selväksi ylpeydeksi. Tosin erään Saamenmaalla syntyneen keski-ikäisen miesvastaajan mielestä etelässä asuvat saamelaiset piilottavat edelleen saamelaisuutensa.
Koulutukseltaan kyselyyn vastanneista yli puolet oli keski-asteen, eli lukion, ammattikoulun tai opiston, käyneitä. Korkeakoulututkinnon suorittaneita oli viisi ja kymmenellä oli peruskoulutason koulutus.
Kuten taulukosta 1 voi havaita hieman yli puolet vastaajista ilmoitti syntymäpaikakseen Saamenmaan, mikä tarkoittaa saamelaisten asuma-aluetta Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosassa ja Kuolan niemimaalla. Kuusi vastaajaa ilmoitti syntymäpaikakseen Lapin, yksi Oulun ja loput jonkin Etelä-Suomen paikkakunnan, useimmiten Helsingin. Etelä-Suomessa syntyneiden hyvä edustus vastaajien joukossa kertoo mielestäni siitä, että myös ne saamelaiset, jotka ovat aina asuneet etäällä saamelaiskulttuurin vaikutuksesta, tuntevat kiinnostusta juuriinsa. Saamenmaalla syntyneiden siirtolaisaika vaihtelee 3,5 ja 30 vuoden välillä. Puolet on asunut Saamenmaan ulkopuolella vähintään 20 vuotta eli jo varsin kauan. Siirtolaisaikaa ja ikää verratessa tulee esiin se, että Saamenmaasta poismuuttajat, kuten siirtolaiset yleensä, ovat useimmiten naimattomia nuoria tai nuoria perheitä.
Vastaukset kysymykseen vanhempien pääasiallisesta toimeentulon lähteestä olivat puutteellisia. Kiinnostavaa lienee lähinnä poronhoitajaperheistä lähtöisin olevien määrä, joka oli kaikista vastaajista noin 1/4 ja Saamenmaalla syntyneistä 1/3.
5.2. Kielitaito
Vastaajista 3/4 ilmoitti osaavansa jotain saamen kieltä. Useimmat osaavat pohjoissaamea, mikä onkin yleisin saamenkieli. Muutama vastaaja ilmoitti osaavansa inarin tai koltan saamea. Kieltä taitavista yli puolelle saame on äidinkieli. Huomattavaa on kuitenkin, että vähemmistö äidinkieleltään saamelaisia ilmoitti osaavansa kieltä hyvin. Loput 8 saamen kielen taitoista ilmoitti oppineensa kielen myöhemmin. Saamenmaalla syntyneistä kieltä osaavat kaikki lukuunottamatta yhtä vastaajaa, joka on muuttanut etelään hyvin nuorena. Lapissa syntyneistä yli puolet osaa kieltä ja heille kaikille se on äidinkieli. Etelä-Suomessa syntyneistä vastaajista vajaa puolet osaa saamen kieltä. Useimmat heistä ovat oppineet sen myöhemmin. Vain yksi etelässä syntynyt ilmoittaa oppineensa saamen äidinkielenään. Tästä voi päätellä, että etelässä saamen kieli ei yleensä siirry perheessä lapsille. Saamen opettaminen lapselle äidinkielenä Etelä-Suomessa on hyvin vaikeaa, koska kieleltä puuttuu täällä viiteympäristö. Saamea lapselleen puhuva vanhempi on ilman tukea, etenkin jos toinen vanhempi on suomalainen.
Vastaajien kielitaitoa mittaa myös kysymys "Olisitko halunnut vastata kyslymyksiin saamen kielellä?". Vain viisi vastasi myöntävästi. Monet kirjoittivat, että eivät olisi osanneet. Tämä johtuu siitä, että saamen kieltä ei aiemmin opetettu Suomen kouluissa. Monet saamelaiset ovat siis luku- ja kirjoitustaidottomia omalla äidinkielellään.
5.3. Saamelaisuusmääritelmät
Kysymykseen "Mitä ymmärrät saamelaisuudella" vastasi 30 ihmistä. Tutkimukseen osallistuneista 9 ei siis osannut tai halunnut lainkaan määritellä saamelaisuutta. Kysymys olikin vaikea; saamelaisuuden, kuten suomalaisuuden tai minkä tahansa muun kulttuurin määritteleminen kirjallisesti muutamalla lauseella ei ole helppo tehtävä. Samoin oli vastausten analysoimisen laita; niistä ei voinut tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Saamelaisuusmääritelmät olivat yleensä muutaman lauseen mittaisia, jotkut vain muutaman sanan. Yli 50-vuotias Saamenmaalla syntynyt mies kirjoittaa:
Saamelaisuuteen oleellisesti liittyy kieli, rikas kulttuuri ja luonnon arvoja kunnioittava elämäntapa.
Määritelmät olivat pitkälti edellisen kaltaisia luonnehdintoja, joissa saamelaisuus määriteltiin tiettyjen ulkoisten kriteerien pohjalta. Useimmiten saamelaisuuteen liitettiin seuraavat neljä ulottuvuutta: kieli; syntyperä; luonto, sen ehdoilla eläminen ja luonnonmukaiset elinkeinot sekä kulttuuri (erittelemättä). Muutaman kerran mainittiin vähemmistö, alkuperäiskansa ja perintö.
Useimmiten mainittu kriteeri oli siis saamen kieli. Sen voikin katsoa olevan keskeinen tekijä saamelaisessa identiteetissä. Perustuuhan Suomen saamelaisuusmääritelmäkin pääasiassa kielelliselle pohjalle. Myös luonnon merkitys saamelaisessa elämäntavassa on keskeinen; perinteinen saamelainen elämäntapa on ollut luonnon ehdoilla elämistä, luonnon kunnioittamista. Mielenkiintoista on se, että myös kaupungissa, kaukana luonnosta elävät saamelaiset pitävät luontoa keskeisenä. Kieli ja luonto, kuten myös syntyperä ja kulttuuri ovat kaikki hyvin perinteisiä saamelaisuuteen liitettyjä ominaisuuksia. Sen sijaan harvemmin mainittu alkuperäiskansa edustaa mielestäni modernimpaa käsitystä saamelaisuudesta.
Määritelmien stereotyyppisyydestä kertoo se, että saamelaisuusmäärittelyt olivat ristiriidassa vastaajien oman saamelaisuudentunteen kanssa: Monet ilmoittivat tuntevansa itsensä saamelaiseksi, mutta määrittelivät saamelaisuuden kriteerein, joita he eivät objektiivisesti tarkasteltuna täytä (eivät esimerkiksi puhu saamea tai elä luonnonmukaisesti). Äärimmäinen esimerkki tästä on Helsingissä syntynyt nuori mies: Hänen mukaansa saamelaisuus on "Pohjois-Lapin kulttuuri 'vanhojen' ihmisten joukossa." Kuitenkin hän ilmoittaa tuntevansa itsensä saamelaiseksi.
Poikkeuksena syntyperää korostavista määritelmistä nuori Saamenmaalla syntynyt nainen kirjoittaa, että henkilö voi olla saamelainen, vaikka ei olisikaan sitä syntyperältään, kunhan puhuu saamen kieltä. Saamenmaalla syntyneen yli 50-vuotiaan miehen mielestä taas syntyperä määrää saamelaisuuden. Hän kirjoittaa seuraavasti:
Syntyperäänsä on turha paeta. Jos on saamelaiseksi syntynyt on myös saamelainen loppuun asti - tunsi tahi ei olevansa saamelainen. Ei sudestakaan tule lammasta vaikka vetäisikin lammasnahkaroukon niskaansa ja julistaisi olevansa lammas.
Tämä jyrkkä vertaus susiin ja lampaisiin kertoo taas siitä, että saamelaisuus on aiemmin todella ollut hävettävää.
Monesta muustakin vastauksesta nousi esiin vahva saamelaistietoisuus. Neljässä määritelmässä korostettiin saamelaisuuden hyväksymistä, kunnioittamista ja vaalimista sekä saamelaisuuden julkista tunnustamista osana saamelaisuutta. Kahdessa määritelmässä taas tuotiin esille saamelaisten oikeudet ja niiden vaatiminen. Helsingissä syntynyt 31-40-vuotiaiden ryhmään kuuluva mies kirjoittaa:
Minusta saamelaisuus on kielen kulttuurin ja elämäntavan synteesi, joka voi syntyä ja kehittyä kukoistukseensa vain äärimmäisissä olosuhteissa. Ja on täten lunastanut paikkansa suvereenien kansojen joukossa.
Toisin kuin ulkoisilla kriteereillä saamelaisuuden määrittelevät vastaajat, kolme alle 30-vuotiasta nuorta kokee saamelaisuuden etupäässä kokonaisvaltaisena tunteena, joka ei ole tarkemmin määriteltävissä. Saamenmaalla syntynyt nuori nainen kirjoittaa:
Saamelaisuus on jokaisen sydämessä, se on ihminen itse!---
Saamenmaalla syntyneiden ja etelässä syntyneiden määritelmissä oli korostuseroja; Saamenmaalla syntyneiden yleisin saamelaisuuden kriteeri oli kieli, kun taas etelässä syntyneiden määritelmissä luontoon liittyvät ulottuvuudet olivat yleisimpiä. Lisäksi Saamenmaalla syntyneiden vastauksista löytyi enemmän saamelaistietoisuuteen viittaavia kriteereitä (esim. alkuperäiskansa). Ero oli myös siinä, että etelässä syntyneistä yksikään ei maininnut perinteisiä saamelaisia elinkeinoja, jotka taas muutama Saamenmaalla syntynyt liitti saamelaisuuteen. Nämä korostuserot johtunevat osittain kasvuympäristöstä; kaupunkiympäristössä saamelaisuuteen ei liity perinteisiä luonnonmukaisia elinkeinoja eikä lapsille perheissä opeteta saamen kieltä. Luonnon keskeisyys etelässä syntyneiden määritelmissä on kiinnostavaa. Ehkä kyse on siitä, että heidän saamelaiskuvansa on jonkin verran perinteisempi ja stereotyyppisempi kuin Saamenmaalla syntyneiden, koska he eivät ole ikinä eläneet saamelaiskulttuurin keskellä. Heidän käsityksensä saamelaisuudesta perustuu näin ollen etupäässä tiedotusvälineiden antamaan kuvaan sekä sukuloimismatkoihin Lappiin, jolloin he ehkä juuri luonnon kautta saavat läheisimmän kosketuksensa saamelaiskulttuuriin.
Vertasin myös poronhoitajaperheistä kotoisin olevien määritelmiä ei-poronhoitajaperheissä kasvaneiden määritelmiin, mutta mitään huomattavaa erilaisuutta ei löytynyt, toisin kuin joissain muissa tutkimuksissa. Ehkä tämä johtuu siitä, että poronhoidolla ei täällä ole samanlaista statusta kuin saamelaiskulttuurin keskusalueilla. Myöskään koulutus ei tämän aineiston perusteella tunnu vaikuttavan henkilön saamelaisuuskuvaan.
5.4. Vastaajien saamelaisuudentunne ja suhtautuminen järjestöön
Kysymykseen tunteeko vastaaja olevansa saamelainen melkein kaikki vastasivat myöntävästi. Vain kolme vastasi ei, yksi heistäkin epäröiden. Yksi vastaaja ilmoitti asian riippuvan tilanteesta. Kaikki kielteisesti vastanneet ovat syntyneet Etelä-Suomessa, "tilannesidonnainen" saamelainen taas on muuttanut Saamenmaalta aivan pienenä. Kuitenkin kaikki kielteisesti vastanneet osoittivat selvää kiinnostusta saamelaisuuteen. Eräs heistä, 31-40-vuotias nainen kirjoittaa:
Haluaisin tietää enemmän saamelaisuudesta itseni ja myöskin lasteni vuoksi, jotta heillä olisi/tulisi vahvempi tunne juuristaan..
Vastaajien saamelaisuudentunnetta ja tarvetta järjestölle tutkittiin myös kysymyksellä:"Haluatko tavata muita pääkaupunkiseudun saamelaisia?". Melkein kaikki vastasivat myöntävästi. Vain yksi ei halua tavata.. Syyksi tapaamishalukkuuteen monet ilmoittivat kokemusten vaihdon saamelaisuudesta ja etelässä asumisesta ja yleensä ajatusten vaihdon. Keski-ikäinen Saamenmaalla syntynyt mieshenkilö kirjoittaa:
Olisi mielenkiintoista kuulla miten muut saamelaiset ovat sopeutuneet eteläiseen elämäntyyliin, miten muut vaalivat saamelaisuuttaan täällä.
Monet mainitsevat myös saamen kielen käyttömahdollisuuden ja kulttuurin ylläpitämisen tapaamishalun motiiviksi. Joillakin olivat syynä myös verisiteet ja tuttavasuhteet sekä se, että he kokevat muiden saamelaisten olevan samankaltaisia ihmisiä, joiden seurassa tulee kotoinen olo. Ikäryhmään 31-40-vuotiaat kuuluva Saamenmaalla syntynyt nainen kirjoittaa:
Hyvä tavata välillä "meikäläisiä", ei tarvitse niin paljon selittää, kun tuntee toisen (vaikkei ihmisenä tuntisikaan).
Tapaamishaluttomuuden syyt olivat yksilöllisiä: laiskuus tai huonot tai puuttuvat ihmissuhteet. Yksi vastaaja ilmoitti, että ihmisen syntyperä ei ole hänelle olennainen kriteeri ystävyydessä.
Vastaajista alle puolet ilmoitti kuuluvansa johonkin saamelaisuutta lähellä olevaan järjestöön. Järjestöön kuulumattomatkin siis innostuivat osallistumaan kyselyyn. Suurin osa (12) järjestöön kuuluvista on City-Sámit -seuran jäseniä. Kolme kuuluu Lapin Sivistysseuraan, joka on vuonna 1932 Helsingissä perustettu pääosin ei-saamelaisista koostuva yleistä kulttuuritoimintaa saamelaisten hyväksi tekevä yhdistys. Kyselyyn vastanneista 2/3 tuntee City-sámit-järjestön. Tästä voi päätellä, että yhdistys on onnistunut melko hyvin tekemään itsensä tunnetuksi. Noin puolet vastanneista ilmoittikin olleensa mukana järjestön tapahtumissa.
City-Sámit-yhdistystä piti varauksettomasti tarpeellisena yli 2/3 vastanneista. Vain vähemmistö vastaajista perusteli yhdistyksen tarpeellisuuden. Yleisin perustelu oli se, että järjestö luo yhteenkuuluvuudentunnetta pääkaupunkiseudulla asuvien saamelaisten keskuuteen ja auttaa säilyttämään saamelaisen identiteetin. Lisäksi pidettiin hyvänä sitä, että yhdistys jakaa tietoa saamelaisista paitsi saamelaisille itselleen myös suomalaisille ja että se puolustaa saamelaisten oikeuksia. Saamenmaalla syntynyt nuori nainen vastaa kysymykseen yhdistyksen tarpeellisuudesta seuraavasti:
Kyllä, ehdottomasti. Seura yhdistää saamelaiset, jotka ovat lähteneet juuriltaan. Auttaa säilyttämään saamen kielen ja saamelaisen henkilön (identiteetin) sisällämme. Jakaa tietoa.---
Ihmisten kokemukset järjestöstä olivat pääosin myönteisiä. Kaksi vastaajaa tosin suhtautui varauksellisesti siihen, että yhdistys toimii saamelaisalueen ulkopuolella. Kysymykseen onko yhdistys tarpeellinen keski-ikäinen Etelässä syntynyt henkilö vastaa
Kyllä, vaikka tunturin ulkopuolelta tunturi näyttää erilaiselta kuin sen laelta tai sen kurusta.
Kiinnostavimpana yhdistyksen toimintana useimmat pitivät eri tapahtumia ja näyttelyitä, joissa esitellään saamelaiskulttuuria. Ideoina toiminnan kehittämiseksi vastaajat ehdottivat erityisesti kielikursseja. Toivomukset yhdistyksen toiminnasta olivat osittain ristiriitaisia. Muutama vastaaja kertoi puutteellisen saamen kielen taidon olevan esteenä yhdistyksen toimintaan osallistumiselle, kun taas eräs vastaaja toivoi seuran kielen olevan nykyistä enemmän saame. Ristiriitaisia toiveita esitettiin myös siitä, pitäisikö seuran toiminnan keskittyä enemmän saamelaisten historian esittelemiseen vai nykyisyyteen. Joissakin vastauksissa toivottiin nuoria mukaan yhdistykseen.
5.5. Muut kulttuuriset tarpeet
Saamelaisten muita kulttuurisia tarpeita kysely tutki kysymällä saamen kielen opetuksen ja saamelaisaiheisten radio-ohjelmien tarvetta pääkaupunkiseudulla. Yli 2/3 vastanneista piti saamen kielen opetusta tärkeänä myös saamelaisalueen ulkopuolella. Vain 3 vastaajaa katsoi sen olevan tarpeetonta. Myöskin radioon saamelaisaiheisia ohjelmia toivoi yli 2/3 vastaajista. Muutama esitti, että saamelaisaiheisia radio-ohjelmia voitaisiin lähettää myös suomeksi. Eniten toivottiin uutisia ja ajankohtaisohjelmia Saamenmaasta. Kiinnostusta oli myös saamen kielikurssiin ja musiikki-, luonto- ja lastenohjelmiin. Kaksi vastaaja toivoi, että ohjelma ei olisi poliittisesti virittynyttä. Kaikki saamelaiset eivät pidä hyvänä saamelaisten oikeuksien esille nostamista. Muutama vastaaja ehdotti, että Inarissa toimiva saamenradio ulotettaisiin kuulumaan Etelä-Suomeen.