6. YHTEENVETO
Pääkaupunkiseudulla asuvat saamelaiset muodostavat kielitaidoltaan ja
taustaltaan hyvin heterogeenisen ryhmän. Erilaisten saamelaisten kirjo
ulottuu Saamenmaalta aikuisina muuttaneista, äidinkielenään saamea
puhuvista aktiivisaamelaisista sellaisiin Helsingissä syntyneisiin saamen
kieltä taitamattomiin, jotka eivät ole lainkaan osallistuneet yhdistyksen
toimintaan. Yhteinen piirre kyselyyn vastanneilla on kuitenkin se, että
kaikki osoittavat kiinnostusta saamelaisiin juuriinsa ja lähes kaikki,
muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, tuntevat olevansa saamelaisia. Kyselyyn
vastanneet tuntevat myös selvää yhteenkuuluvuuden- tunnetta toisiin
urbaanisaamelaisiin.
Useimmat kyselyyn vastanneet osaavat saamen kieltä. Saamenmaalla
syntyneille saame on useimmiten äidinkieli kun taas etelässä syntyneet
joutuvat itse opiskelemaan kielen myöhemmin. Ja monet heistä haluavatkin
oppia saamea. He toivoivatkin pääkaupunkiseudulle enemmän saamen kielen
opiskelumahdollisuuksia, kuten kielikursseja radioon.
Vastaajat liittivät saamelaisuuteen useimmiten kielen, syntyperän,
luonnon ja kulttuurin. Näiden piirteiden voidaankin katsoa olevan olennainen
osa saamelaisuutta. Mielenkiintoista on, että myös kaupunkiympäristössä
elävät saamelaiset pitävät niitä keskeisinä. Urbaanisaamelaisten
saamelaisuuskuva on siis hyvin perinteinen ja stereotyyppinen. Modernia
saamelaiskuvassa oli lähinnä vain saamelaistietoisuus, joka nousi esiin
joissakin määritelmissä.
Vaikuttaa myös siltä, että etelässä syntyneiden saamelaiskuva on
stereotyyppisempi kuin Saamenmaassa syntyneiden. Tämä selittyy mielestäni
sillä, että etelässä syntyneet eivät ole koskaan eläneet
saamelaiskulttuurin keskellä. Aivan kaikki etelässä syntyneet vastaajat
eivät edes luokittele itseään saamelaisiksi.
Aineistosta nousi esiin myös sukupolviero; nuorille saamelaisuus on
enemmänkin ylpeyden aihe, kun taas monet yli 50-vuotiaat kokevat sen
vieläkin jollain lailla häpeällisenä asiana. Lisäksi nuoret myös
määrittelivät saamelaisuuden enemmän omasta itse-identifikaatiosta
riippuvaksi kuin vanhemmat vastaajat.
Suhtautuminen City-Sámit-yhdistykseen on pääosin myönteistä. Vastaajat
kokevat järjestön olevan tarpeellinen yhteenkuuluvuuden ja saamelaisuuden
ylläpitämisessä kaupunkiympäristössä. Jonkin verran nousi esiin
kritiikkiä; kaikki eivät pidä hyvänä saamelaisuuden esiin tuomista ja
korostamista. Toisaalta monet vastaajat pitivät saamelaisuutta ja
saamelaisten oikeuksien vaatimista tärkeänä. Toiveet yhdistyksen suhteen
olivat osittain ristiriitaisia. Tämä johtuu käsittääkseni pitkälti
siitä, että urbaanisaamelaiset ovat, kuten aiemmin mainitsin, hyvin
heterogeeninen ryhmä.
Pääkaupunkisaamelaisten keskuudessa löytyy myös kysyntää saamelaisille radio-ohjelmille ja etenkin saamen kielikursseille.
 |
LINKKILISTA |